Njalla 28.7-5.8.2018 | Juhlaleiri documentaario

Hoijoi ja hellät tunteet! Mahtavalta juhaleiriltä on palauduttu nyt parin viikon ajan, mutta juhlahumu ei ole vielä ohitse! Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että potkaistaan vielä hieman enemmän juhlavuotta käyntiin muistelemalla Njallaa, tällä kertaa eri vartioiden (jotka siis muodostettiin siellä leirillä), kirjoittamana.

Pitkä postaus siis tulossa, joten varautukaa!

SUNNUNTAI 29.7., ensimmäinen leiripäivä, Tohvelieläimet

Pitkän matkan johdosta heräsimme ensimmäiseen leiripäivään vasta kymmeneltä. Meidät jaettiin kuuteen erilaiseen vartioon, joista meidän vartio (Tohvelieläimet) sai ensimmäisen dokuvartiovuoron.

Vartioihin jaon jälkeen aloitimme leirin rakentamisen. Saimme tehtäväksemme rakentaa ruokailuvälinetelineen. Muut vartiot pystyttivät ruokailukatosta sekä virittivät pyykki-/makuupussintuuletusnaruja.

Rakentelun jälkeen teimme pienen kävelyn läheiselle Saunalammelle. Kävelyn pituus oli noin neljä kilometriä.

Ensimmäisen leiripäivän ilta meni uidessa, saunoessa sekä lauleskellessa. Päivä oli kokonaisuudessaan äärimmäisen kuuma ja onneksi erilaisia ötököitä oli hyvin vähän.

MAANANTAI 30.7., toinen leiripäivä, Ei-vartio

Tänään aamulla kävimme vierailulla saamelaiskeskus Siidassa. Olimme opastetulla kierroksella museon sisätiloissa ja katsastimme ulkomuseon itsenäisesti. Kierrokselta jäi mieleen kasvi nimeltä väinönputki, joka on tiedetty kumoavan E-pillereiden vaikutuksen. Saimme maistaa kyseistä kasvia. Kuulimme myös sopuleista ja siitä miten niiden purema on hyvin likainen ja johtaa sairaalaan. Ulkomuseossa esiteltiin erilaisia aittoja, ansoja sekä kotia.

Lounaan jälkeen kävimme Inarin ”keskustassa” eli matkamuistomyymälässä ja K-marketissa. Laadukaiden ostosten jälkeen kävimme Inarinjärven rannalla uimassa. Vesi oli hieman kylmää, mutta asiasta selvittiin.

Myöhemmin illalla teimme leirikasteen eli kävelimme esterataa sokkona ja meidän piti suorittaa tehtäviä. Rata oli kiinnostava mutta poronpapanat maistuivat kamalilta. Illalla oli vielä sauna.

 

TIISTAI, 31.7., kolmas leiripäivä, Swägälasit

 

Tämän päivän päivän sana oli hiki. Aamu alkoi nihkeissä tunnelmissa, sillä aurinko porotti jo herätyksen aikaan täydeltä taivaalta ja aiheutti telttoihin tukalan lämpötilan.
Aamiaisen jälkeen lähdimme vaellukselle kohti pielpajärven erämaakirkkoa. Matka parkkipaikalta kirkolle oli n. 4,5 km eli yhteensä matkaa tuli 9 kilometriä. Sää oli erityisen lämmin ja aurinkoinen ja hiki oli pinnassa paikoillaan seistesäkin. Sopiva vaellusvauhti ja veden juominen olivat erityisen tärkeitä.
Kirkolle päästyämme söimme ensin eväitä ja lepäsimme. Pääsimme sitten tutustumaan itse kirkkoon. Opimme että upea puurakennus oli Lapin vanhin puukirkko ja että sen lähellä oli joskus sijainnut Inarinsaamelaisten talvikylä. Nykyään kirkossa pidetään jumalanpalveluksia juhannuksena ja pääsiäisenä. Se on myös suosittu vihkikirkko.
Pielpajärven maisemat olivat henkeäsalpaavia ja Markan sanoin jumalallisen kauniita. Kyllä meidän kelpasi vaeltaa niissä maisemissa.
Kun pääsimme bussilla leiriin oli vain yhä lämpimämpi. Viilennykseksi meidän oli kaikkien mentävä uimaan nukkumajoen viileään veteen. Uimisen jälkeen meillä oli vapa-aaikaa, mutta oli niin hirvittävän kuuma, ettei kukaan oikein jaksanut tehdä mitään. Päivälliseksi söimme pääkalloa eli makaroonimössöä eli makaroonipataa eli makaronia ja nötköttiä. Syötyämme teimme nahkaisia leirimerkkejä. Niissä oli leirin nimen mukaisesti napaketun kuva. Sitten oli tietenkin aika saunomiselle ja letunpaisolle. Nyt olemme syöneet tarpeeksi lettuja ja hikoilleet tarpeeksi saunassa. Leiri alkaa jo hiljentyä ja tämänkin partiolaisen on aika painua yöpuulle.

KESKIVIIKKO 1.8., neljäs leiripäivä, A

Tänään matkakohteena oli Norja. Pääkohteena oli Pykeijä, eli Pikku-Suomi. Lempinimensä se on saanut siitä, että 50-60% sen noin 200 asukkaasta käyttävät päivittäin suomen kieltä.
Matka meni rattoisasti useiden kuvaustaukojen kera Utsjoen ja Nuorgamin kautta.
Kun pääsimme Pykeijaan meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi syömään lounasta. Kokki kertoi aluksi faktoja Pikku-Suomesta ja miten hän sinne päätyi. Sen jälkeen saimme erittäin maukasta kalakeittoa paikallisesta seistä. Lounaan jälkeen menimme Jäämeren rannalle ja uimaan. Vesi oli kylmää ja erittäin suolaista. Uinnin lisäksi harrastimme aarteen metsästystä. Rannalla oli paljon simpukoita ja muita kuolleita merieliöitä. Sen jälkeen bussi suuntasi kohti Suomea, mutta ennen rajanylitystä kävimme katsomassa isoa ja hieno koskea.
Suomen puolella kävimme kaupassa jonka pihalla oli poroja. Uupuneina ja hienoja maisemia katsoneina pääsimme leiriin missä iltapalaksi tarjottiin makkaraa ja lettuja.

 

TORSTAI 2.8, viides leiripäivä, Vesikasvit

Torstai oli vaelluspäivä. Allerkirjoittanut kummi makasi tämän päivän kipeänä, joten hänen vartionsa ei ihan liikoja kirjoitellut. Kuitenkin, torstaina oli siitäkin erikoinen päivä, että seikkailijat, tarpojat sekä samoajat kävivät Pahtavaaralla, josta saatiin tälläinen pätkä:

Oltiin Pahtavaaralla mentiin noin 8 km ylämäkee ja välillä myös alamäkee
Oli aika raskasta kun meni vähän vauhdilla.

Sitten nämä vaeltajat, jotka kävivät pidemmän haikin. Heidän matkansa meni oikein loistavasti, ja siitä puolestaan kerrottiinkin näin:

Vaeltajat kävivät pienellä haikilla Nukkumapäällä. Matkaa kertyi yhteensä 12km ja korkeusero oli oli 300m. Maasto oli helppokulkuista, varsinkin tunturiin päästessä.

Perille päästyämme syötiin ja keitettiin kahvit (ja vietiin allekirjoittaneen kaurajuoma).

 

PERJANTAI 3.8., kuudes leiripäivä, Swägä-aasit

 

”Hyvää huomenta tänään on torstai” -Ville Partala
Lipun noston ja aamupalan jälkeen kamojen pakkausta ja nikkarointia.
Meillä oli myös halimurhaaja -leikki.
Yhden paikkeilla söimme lounaaksi perunaa ja makkarakastiketta. Sen jälkeen alkoi leiriolympialaiset. Lajeina oli: Kim-leikki, muistipeli stydemi, pantomiiminä toisille lauseen esittöminen, veden siirtäminen mukilla ämpäristä toiseen, takaperin hypyt mahd. pitkälle ja saappaan heitto. Olympialaisten jälkeen juhlavälipalaksi mutakakkua kera kermavaahdon ja strösselin. Myös voittajajoukkueiden palkitseminen välipalan yhteydessä. Välipalan jälkeen vuorossa oli taas pakkaamista ja sen jälkeen sekasaunassa popittamista. Sen jälkeen keräsimme roskia maasta, kymmenestä roskasta sai yhden keksin. Noin kello 19.00 söimme päivällistä. Hieman myöhemmin illalla laitoimme loimulohta kypsymään nuotion ympärille. Ruokailun jälkeen menimme nukkumaan vatsat täynnä hyvää ruokaa.

 

Ja lauantaina lähdettiinkin kotio. Tälläinen documentaatio tällä kertaa! Lisää Njalla-fiilistelyjä voi seurata Instagramissa: Leirisiskot ja sieltä storyn highlight osio, tai esimerkiksi scrollaamalla hieman alaspäin, niin näkee kuvafiilistelyjä! Lisäksi nettisivuille on tulossa kuvagalleriaa kunhan allekirjoittanut saa asiaa vietyä taas hieman eteenpäin :)

 

/emilia